Periaateohjelma

1. ESIPUHE

Viitteen periaateohjelma heijastaa vihreiden kolmea periaatetta — vapautta, vastuuta ja välittämistä — tieteen ja teknologian näkökulmasta.

Kuluvalla vuosisadalla politiikan tärkeimmät kysymykset keskittyvät ympäristöongelmien, ihmiskunnan ruokkimisen ja ihmisten elämänlaadun parantamisen ympärille. Samaan aikaan teknologian nopea kehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksia näiden ongelmien ratkaisemiseen ja toisaalta aiheuttaa painetta isoihin rakenteellisiin muutoksiin yhteiskuntajärjestelmässämme. Viime vuosikymmeninä globaali kehitys on nostanut valtavat ihmismassat köyhyydestä keskiluokkaan. Teollisen vallankumouksen käynnistämä edistys ei kuitenkaan voi jatkua nykyiseen tapaan ympäristön asettamien reunaehtojen vuoksi. Jokainen seuraavien vuosikymmenten merkittävä poliittinen päätös liittyy tavalla tai toisella tieteeseen ja teknologiaan, haluttiinpa sitten radikaalisti vähentää hiilidioksidipäästöjä tai kirjoittaa pelisäännöt demokraattiselle tietoyhteiskunnalle.

Teknologian kehitys on nopeaa. On lähes mahdotonta ennustaa, millaisiin mullistuksiin se johtaa 15–25 vuoden kuluttua puhumattakaan siitä, miltä maailma näyttää vuosisadan kuluttua. Menneisyyden ratkaisut eivät enää toimi. Kasvavan väestön ruokkiminen vaatii kehittynyttä maatalousteknologiaa sekä kuljetus- ja varastointijärjestelmiä.

Elämäntapamme modernissa tietoyhteiskunnassa on hyvin energiaintensiivistä. Käytetyt perinteiset teknologiat aiheuttavat laajaa elinympäristöjen tuhoa ja ovat merkittävin ilmastonmuutosta aiheuttava tekijä. Samat asiat täytyisi tehdä merkittävästi haitattomammin. Ilmastonmuutoksen hidastaminen vaatii energiantuotantotapoja, jotka eivät aiheuta merkittäviä kasvihuonekaasupäästöjä sekä hyvin tehokasta energian ja luonnonvarojen käyttöä. Kestävä elämäntapa edellyttää suuria investointeja uusien teknologioiden tutkimukseen ja tuotekehittelyyn.

Otettaessa käyttöön uusia teknologioita on kiinnitettävä huomiota taloudellisuuteen, tehokkuuteen, riskien hallintaan, käytettävyyteen ja saavutettavuuteen. Teknologian kehitys saattaa myös muuttaa aiemmin itsestäänselvyyksinä pidettyjä asioita epäselviksi, jolloin vaaditaan tilanteen uutta tarkastelua ja mahdollisesti uutta päätöksentekoa muuttuneissa olosuhteissa.

Vihreiden on oltava Suomen johtava tiedepuolue. Sekä puolueen että Suomen poliittisen päätöksenteon on perustuttava parhaaseen käytettävissä olevaan tietoon. Viite tuo tieteellisen ja teknologisen näkökulman päätöksentekoon ja toimii sillanrakentajana politiikan tekijöiden ja tiedeyhteisöjen välillä.

2. TIETEEN JA TEKNOLOGIAN ROOLI YHTEISKUNNASSA

Poliittisen päätöksenteon tukena tulee käyttää nykyistä enemmän tieteellistä tutkimusta ja asiantuntijoita, sillä päätökset vaativat aiempaa syvällisempää ymmärrystä tieteen ja teknologian kehittymisestä. Käytettyjen asiantuntijoiden lausuntojen tulee olla julkisia erityisesti lakien valmistelussa ja eduskuntatyöskentelyssä. Asiantuntijoina tulee kuulla alansa arvostettuja tutkijoita, joilla on useita julkaistuja tutkimuksia vertaisarvioiduissa julkaisuissa kyseessä olevasta aiheesta.

Viime kädessä politiikan tavoitteena on säädellä, normittaa tai ohjata ihmisten toimintaa ja valintoja sekä tukea ihmisiä heidän elämässään tarjoamalla erilaisia resursseja. Poliittisessa päätöksenteossa tulee yhä paremmin kyetä hyödyntämään myös sitä tutkimustietoa, jota tuotetaan ihmistieteiden alueella. Ihmistieteillä tässä tarkoitetaan sekä käyttäytymis- ja yhteiskuntatieteitä että ns. humanistisia tieteenalueita.

Politiikassa on tärkeää tunnistaa, mikä merkitys arvoilla, tunteilla ja faktoilla on päätöksentekotilanteissa. Esimerkiksi arvopohdiskeluissa ihmistieteet tarjoavat laajempaa perspektiiviä ja kontekstia yritettäessä ymmärtää erilaisia maailmankuvia ja ideologioita, mutta antavat myös työvälineitä käsitteiden ja ajattelun kirkastamiseksi. Lisäksi tarvitaan nykyistä parempaa ymmärrystä teknologian kehityksestä, koska teknologia tulee vaikuttamaan yhteiskuntaan yhä merkittävämmin.

Lainsäädännössä pääperiaatteen tulee olla, että laeilla säädellään mahdollisia haittavaikutuksia ja riskejä – ei teknologisia ratkaisuja. Päätösten vaikutusten arvioimiseen tarvitaan laadukasta seurantatutkimusta. Lait eivät saa rajoittaa uusien innovaatioiden kehittymistä. Lakien pysymisestä teknologisen kehityksen tahdissa on huolehdittava. Turhia riskejä ei tule ottaa, mutta varovaisuusperiaatteen varjolla ei tule vaatia ehdotonta tieteellistä yksimielisyyttä. Keskustelu ja kyseenalaistaminen kuuluvat tieteen luonteeseen.

Toteuttaakseen tehtävänsä yliopistot tarvitsevat riittävät resurssit tutkimukselle ja opetukselle. Tutkijan urapolun on oltava nykyistä ennustettavampi. Tutkimusrahoitus ei saa perustua tulosten nopeaan kaupallistamiseen, vaan painopisteen on oltava perustutkimuksessa. Sen rahoittajiksi soveltuvat parhaiten toimijat, jotka eivät tavoittele lyhyen aikavälin voittoja. Päävastuu riittävästä resursoinnista kuuluu valtiolle – päävastuu tekemisestä yliopistoille.

Yksi Vihreiden tärkeä tehtävä on huolehtia liberaalin demokratian ja kansalaisyhteiskunnan toimivuudesta ja kehittymisestä. Tällöin tarvitaan tutkimusta, joka liittyy esim. yhteiskunnalliseen osallistujuuteen, toimijuuteen, päätöksentekojärjestelmiin tai poliittisten asenteiden kehittymisen ja dynamiikan ymmärtämiseen.

Perustutkimus muuttaa ymmärrystämme ja siihen perustuvat sovellukset muuttavat maailmaa. Soveltava tutkimus soveltaa tieteellisen tutkimuksen menetelmiä ongelmien ratkaisemiseen ja tuottaa näin uutta ymmärrystä tiedon käyttämisestä ja vaikutuksista. Yksityisen sektorin vastuulla on mm. tutkitun tiedon käyttäminen tuotekehityksessä.

3. TIETO- JA OSAAMISYHTEISKUNTA

Tietoyhteiskunnan kehittäminen vaatii valtiolta panostusta infrastruktuuriin ja säätelyyn. Koulut tulee varustaa tarvittavin tietoteknisin apuvälinein ja opetusta on kehitettävä uusia digitaalisia oppimismenetelmiä ja -tapoja hyödyntäen. Kouluilla on suuri vastuu yhtäläisestä tieto- ja viestintätekniikan opetuksesta koko ikäluokalle. Tietokone on keskeinen työväline nykymaailmassa, joten jokaisen on hallittava sen käyttö myös työvälineenä, pelkkä viihdekäyttö ei riitä. Opetuksessa tulee kiinnittää huomiota esimerkiksi uusiin tiedonhankintataitoihin ja lähdekriittisyyteen. Koulujen opetusta ja opetusmenetelmiä tulee kehittää siten, että tietoteknisten välineiden ja sovellusten käyttö läpäisee kaikki oppiaineet. Uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet opetuksen kehittämiseen, vuorovaikutteisuuden lisäämiseen, oppijan tarpeiden ja kykyjen mukaiseen räätälöintiin sekä omaehtoiseen oppimiseen tulee hyödyntää.

Tietoliikenne- ja tietojenkäsittelytekniikka kehittyy nopeaa tahtia. Siksi sitä säätelevä lainsäädäntö tulee päivittää usein. Samoin laeilla tulee varmistaa, että ihmisten yksityisyyteen liittyvien tietojen käyttäminen perustuu vapaaehtoisuuteen, lainsäädäntöön tai oikeuden määräykseen. Yksityisyystiedon tallennuksen tietoturvavaatimukset tulee säätää tarkasti, tapahtui tallennus sitten viranomaisten, yritysten tai yhteisöjen palvelimilla. Tallennetut tiedot on kyettävä myös poistamaan pysyvästi.

Tietoyhteiskunnassa jokaisella suomalaisella tulee olla saatavilla nopea verkkoyhteys. Kehitys ei saa ajautua suuntaan, jossa syntyy uusia yhteiskunnan väliinputoajia. Yhä uusien palveluiden siirtyessä verkkoon ihmisiä on tuettava niiden käytössä. Verkkopalvelut on suunniteltava esteettömiksi. Toisaalta yhteiskunnan peruspalveluja ei voi tarjota pelkästään verkossa. Itseisarvona ei voi pitää palveluiden tai toimintojen sähköistämistä, vaan perusteena on oltava aina sähköistämisen kokonaishyöty. Esimerkiksi vaaleja ei voi sähköistää demokratian kustannuksella.

Immateriaaliset omistusoikeudet (IPR), kuten tekijänoikeus, patentit tai tuotemerkit, ovat yhteiskunnallisia sopimuksia, joilla pyritään edistämään uuden kulttuurin ja keksintöjen syntymistä. Kaikkia immateriaalioikeuksia tulee tarkastella tarkoituksenmukaisuuden kannalta: Tuottavatko ne yhteiskunnalle enemmän hyötyä kuin haittaa? Valtion ja kuntien omistamat tietovarannot (esimerkiksi tilastot, karttatiedot ja tutkimusaineistot) tulee avata kaikkien kansalaisten, tieteen ja elinkeinotoiminnan vapaaseen käyttöön. Tekijänoikeuden varjolla ei voi rajoittaa ihmisten oikeutta päästä verkkoon ja kommunikoida keskenään ilman sensuuria ja yksityisesti. Perusoikeudet ylittävät aineettomat oikeudet.

4. BIOYHTEISKUNTA

Biolääketieteen nopea kehitys avaa yhä uusia mahdollisuuksia edistää elämänlaatua. Uudet lääketieteelliset menetelmät tulee arvioida sen perusteella, miten paljon ne edistävät terveyttä ja hyvinvointia sekä yksilö- että väestötasolla.

Perimän kartoittaminen on pian jokaisen ulottuvilla. Jokaisella ihmisellä tulee lähtökohtaisesti olla oman perimätietonsa hallintaoikeus. Säilöttyjä vanhoja näytteitä tulee kuitenkin voida käyttää anonyymisti tutkimuksessa, jos periaatteellinen lupa tutkimuskäyttöön on. Uusia teknologioita ei pidä rajata luvan ulkopuolelle. Yksilöllä on myös oikeus muokata omia geenejään haluamallaan tavalla. Valtio voi rajoittaa vain tulevien sukupolvien perimän muokkaamista yksilölle selkeästi haitallisten muutosten osalta. Riittävän turvallisiksi ja eettisesti kestäviksi arvioidut menetelmät jälkeläisten perimän muokkaamiseen on annettava kaikkien vanhemmiksi aikovien saataville. Ihmisgenetiikan sovellusten ja ihmisen genomin muokkauksen tutkimusrahoituksen tulee olla kansainvälisesti vertailukelpoisella tasolla.

Poliisin DNA-rekisterin käytön ja valvonnan tulee olla säädeltyä ja tarkasti rajattua. Sekvenssitietoa ei saa luvatta käyttää esimerkiksi vakuutusten, sosiaalisten tukitoimien tai rekrytoinnin perusteena. Samoja periaatteita tulee noudattaa myös esimerkiksi aivojen kuvantamistekniikoiden tai terveyssovellusten avulla kerätyn tiedon hyödyntämisessä. Geneettisen tiedon varastaminen on kriminalisoitava.

5. YMPÄRISTÖ JA ENERGIA

Ihmisen toiminnasta johtuva ilmastonmuutos on merkittävin ihmiskuntaa tällä hetkellä kohtaava uhka. Sen seurauksiin sopeutuminen ja sen vaikutusten lieventäminen ovat kuluvan vuosisadan tärkeimpiä poliittisia kysymyksiä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset koskettavat lähes kaikkia ihmiskunnan toiminnan alueita. Hiilidioksidipäästöjen merkittävä vähentäminen kulkee käsi kädessä kestävän kehityksen ja hupenevia luonnonvaroja säästävän elämäntavan kanssa.

Ilmastonmuutos hävittää myös lajeja ja kokonaisia biotooppeja kiihtyvällä tahdilla. Biotooppien ja lajien sukupuuttoaalto on pyrittävä pysäyttämään ja uhanalaisia lajeja sekä biotooppeja on suojeltava. Lajien ja biotooppien katoaminen vaarantaa luonnon tasapainon peruuttamattomalla tavalla. Joidenkin biotooppien suojelu saattaa vaatia erityistoimia – esimerkiksi lajien siirtämistä uusille alueille, kun ilmastovyöhykkeet siirtyvät liian nopeasti eivätkä alkuperäiset lajit kykene siirtymään uusille alueille omin avuin riittävän nopeasti. On tärkeää nopeuttaa myös maailman eläin- ja kasvilajien kartoitusta. Tieto on välttämätöntä, jotta lajeja voidaan suojella. Olisi myös järkevää tallentaa kunkin lajin geneettinen perimä joko tietokantoihin tai kudosnäytteiden avulla.

Ympäristöongelmat eivät tunne rajoja, joten maailma tarvitsee yhteiset pelisäännöt niiden torjumiseksi. Kehitysmaita on tarvittaessa tuettava niin, että ne voivat siirtyä suoraan kestävän kehityksen mukaiseen talouteen ja vähentää päästöjään uusien teknologioiden avulla. Suomella voi olla merkittävä rooli kehitystä tukevien uusien teknologioiden ja menetelmien vientimaana. Kehitysyhteistyössä on kiinnitettävä huomiota erityisesti hyvien toimintatapojen siirtoon.

Väestönkasvu ja talouskasvu ovat perinteisesti lisänneet ympäristörasitusta, mutta toimenpiteet tulee kohdistaa näiden haittojen minimointiin, ei talouskasvun kritisointiin. Globaali väestönkasvu on tällä hetkellä hidastumassa. Tätä kehitystä tulee tukea, ja tutkimusten mukaan tehokkaimpia keinoja siinä ovat naisten kouluttaminen ja yhteiskunnallisten instituutioiden vahvistaminen.

Kaikkien uusien kasvilajikkeiden käytön sääntelyn tulee olla teknologianeutraalia. Sillä, kuinka lajike on saatu aikaan, ei ole merkitystä. GMO-teknologia vastuullisesti käytettynä ei tuota enempää riskejä elintarvikejalostuksessa kuin perinteisetkään jalostusmenetelmät. GMO-teknologiaa ei tule kuitenkaan tukea kritiikittömästi, sillä GMO-jalostukseen liittyy tällä hetkellä ennen muuta patenttien kautta ongelmallisia kaupallisia piirteitä. Teolliseen ruuantuotantoon liittyy lisäksi aina riski biodiversiteetin heikkenemisestä ja siihen liittyvä ruokaturvariski. Nämä ongelmat koskevat kuitenkin myös perinteistä kasvi- ja eläinjalostusta, siinä missä geenimanipulaatiotakin. GMO-teknologia voi pahimmillaan nopeuttaa tätä huonoa kehitystä, mutta parhaimmillaan tarjota siihen ratkaisuja. GMO-teknologian käytön valvonnan tulee olla tarkkaa ja sen avulla tuotettujen lajikkeiden riskinarvio tulee tehdä avoimesti siten, että aineisto on muidenkin kuin patentinhaltijoiden ja lupaviranomaisten käytettävissä. GMO-teknologia tulee viime kädessä katsoa yhdeksi teknologiaksi muiden joukossa, omine ongelmineen ja hyötyineen.

Tehoviljelyä ei voi kategorisesti tuomita, jos kaikki ympäristöhaitat huomioon ottaen sen kokonaishyöty on suurempi kuin muiden vaihtoehtojen. Ravinnoksi kasvatettavilla eläimillä tulee olla oikeus terveeseen ja onnelliseen elämään sekä tuskattomaan kuolemaan. Kalastuksessa on nopeasti saavutettava maailmanlaajuinen sopimus kestämättömän kalastamisen lopettamiseksi. Kalankasvatuksen ekologisuutta tulee parantaa esimerkiksi haittaverojen avulla. Eläinperäiseen ravintoon liittyviä eettisiä ja ekologisia ongelmia voidaan tulevaisuudessa ratkaista myös tuottamalla vastaavia elintarvikkeita bioteknologisesti. Ruuankulutuksessa eläinperäisten tuotteiden käyttöä tulee vähentää poliittisin ohjauskeinoin. Ohjauskeinot tulee kohdistaa erityisesti runsaasti kasvihuonekaasupäästöjä tuottaviin tai muutoin runsaasti ympäristöä kuormittaviin eläinperäisiin tuotteisiin.

On pyrittävä kohti kiertotalousyhteiskuntaa. Ekotehokas kulutus ja kierrätys tulee tehdä helpoksi ja kannattavaksi. Jätteet tulee nähdä raaka-aineena, ei ongelmana. Tuotteisiin tulee merkitä niiden tuotannosta, oletetusta käytöstä ja hävittämisestä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt. Verotuksessa on pyrittävä pois työn, liiketoiminnan ja innovaatioiden verottamisesta ja siirryttävä verottamaan haittoja. Koska ympäristöverot ovat yleensä luonteeltaan regressiivisiä, uudistus vaatii muussa verotuksessa näitä muutoksia tasaavia toimenpiteitä tai esimerkiksi perustulon käyttöönottoa.

Energian tuotannossa tärkeimpänä päämääränä tulee olla hiilidioksidipäästöjen aito vähentäminen. Tämä tulee toteuttaa teknologianeutraalisti. Tehokas keino tähän on tiukka globaali päästökauppa. Uusiutuvaan energiaan tulee panostaa merkittävästi ja sen tekniset haasteet energiaverkoille ja energian varastoinnille tulee tiedostaa. Energian varastointia ja älykästä verkkoa tulee kehittää järjestelmällisesti. Myös bioenergian käytössä tulee huomioida sen todellinen vaikutus biodiversiteettiin ja hiilitaseeseen. Ilmastonmuutoksen nopean etenemisen ja uusiutuvan energian haasteiden takia myös ydinvoima tulee periaatetasolla hyväksyä osaksi vähähiilistä energiaratkaisua, kunnes kasvava energian tarve voidaan korvata muulla vähäpäästöisellä energialla. Kaikkia uusia energiahankkeita ja käyttöiän pidennyksiä tulee tarkastella monesta näkökulmasta tapauskohtaista harkintaa käyttäen. Ilmastonmuutoksen pysäyttäminen on energiapolitiikan korkein prioriteetti.

Öljyvarannot ovat rajalliset, ja perinteisen öljyn tuotantohuippu on jo saavutettu. Öljy on säästettävä erikoiskemikaalien tuottamista varten polttamisen sijaan. Vaihtoehdot öljyn korvaamiseksi on otettava heti käyttöön. Esimerkiksi sähköautojen käyttöönottoa tulee edistää verotuksen keinoin.

6. TEKOÄLY, AUTOMATISAATIO JA ROBOTIIKKA

Digitalisaatio muuttaa kaikkia tieteen ja teknologian alueita. Laskentatehon kasvu vauhdittaa automatisointia ja robotisaatiota. Kehittyvät, tekoälyyn pohjautuvat ratkaisut tuovat mukanaan lukuisia muutoksia ja koskettavat jo lähitulevaisuudessa monien ihmisten arkipäivää. Muutokset oikein toteutettuna parantavat elämänlaatua, säästävät ympäristöä ja luonnonvaroja sekä lisäävät turvallisuutta. Teknologian kehityksen nopeus tarkoittaa kuitenkin myös haasteita siihen sopeutumisessa. Poliittisen järjestelmän ja lainsäädännön tulee seurata kehitystä riittävän nopeasti, jotta uusia innovaatioita voidaan hyödyntää, ja jotta niihin liittyvät rakenteelliset muutokset eivät johda yhteiskunnallisiin ongelmiin, kuten osattomuuteen tai eriarvoisuuden kasvuun.

Erityisesti on tuettava uudelleenkouluttautumista uusiin ammatteihin. Jo nyt vanhoja ammatteja ja toimenkuvia katoaa ja uusia syntyy yhä kiihtyvää tahtia. Moottoriajoneuvojen muuttuminen automatisoiduiksi on potentiaalisesti iso muutos ja tuottaa merkittävän uudelleenkouluttautumistarpeen. Myös muilla aloilla saatetaan nähdä nopeita ja vielä odottamattomia muutoksia, kun jokin olemassa oleva ammatti katoaa. Näissä tilanteissa uudelleenkouluttautuminen on välttämätöntä, ja siksi aikuisiällä opiskelua on tärkeää tukea. Pidemmällä aikavälillä on myös huomioitava se mahdollisuus, että työn määrä yhteiskunnassa vähenee, eikä täystyöllisyyttä voida enää tavoitella.

Tekoälyn nopea kehitys on aiheuttanut paljon keskustelua siihen liittyvistä riskeistä. Näihin riskeihin tulee perehtyä hyvin, ja ne tulee huomioida tutkimuksessa ja tuotekehityksessä. Pelkkien oletettujen riskien takia teknologiakehitystä ei pidä jarruttaa, mutta teknologian käyttöä tulee tarvittaessa säädellä yhteiskunnallisesti. Tekoälyteknologian aktiivinen tutkiminen, kehittäminen, alan koulutuksen tukeminen ja menetelmien hyödyntäminen tukee Suomen talouden kehitystä ja suomalaisten yritysten kasvua. Lisäksi tekoälyteknologioita käytetään laajasti lukuisten eri alojen tutkimustyössä, joten niiden hyödyntäminen on tärkeää myös tieteen kehittymiselle.

7. TALOUS JA YHTEISKUNTA

Vihreässä talouspolitiikassa markkinatalous otetaan annettuna tosiasiana. Lähtökohtana on, että markkinamekanismien heikkoudet eli ns. markkinavirheet, kuten ulkoisvaikutukset ja tuloerot, pyritään korjaamaan tavoitteena sosiaalinen oikeudenmukaisuus.

Talouskasvu lisää hyvinvointia. Maailmassa on viime vuosikymmeninä noussut miljoonia ihmisiä absoluuttisesta köyhyydestä hyvinvoivaan keskiluokkaan. Tämä ei olisi ollut mahdollista ilman talouskasvua tai teknologian kehitystä, ja tämän kehityksen tulisi jatkua, jotta on mahdollista nostaa loputkin maailman köyhimmistä ihmisistä pois absoluuttisesta köyhyydestä. Taloudellinen taantuma tarkoittaisi kehityksen paikalleen jämähtämistä. Nykyisessä hiili-intensiivisessä taloudessa paikalleen jämähtäminen olisi sekä ekologinen katastrofi että inhimillinen katastrofi niille ihmisille, joilla ei vielä ole edes puhdasta juomavettä tai sähkövalaistusta. Myöskään siirtyminen takaisin kivikauteen ei nykyisellä väestömäärällä olisi ekologisesti kestävä vaihtoehto. Kehityksen on siis mentävä eteenpäin. ​Talouskasvu tulee kuitenkin saada jatkossa aikaan sosiaalisesti ja ekologisesti kestävällä tavalla. Rajallisten resurssien käyttöä on tehostettava sekä energiahävikkiä ja materiaalihukkaa on pienennettävä. On kehitettävä uutta teknologiaa, joka ei rasita ympäristöä eikä tuota kasvihuonekaasuja.

Talouskasvun hedelmät on jaettava reilusti ihmisten kesken. Yhtäläiset mahdollisuudet esimerkiksi koulutukseen ja terveydenhuoltoon on taattava kaikille. Automatisaation ja digitalisaation ennustetaan aiheuttavan tulevaisuudessa rakenteellisen työttömyyden kasvun, jolloin on huolehdittava siitä, että kaikilla on mielekkäitä mahdollisuuksia osallistua muilla tavoilla yhteiskunnan toimintaan ja kehittämiseen. On myös tärkeää varmistaa, ettei varallisuus kerry vain harvoille ja valituille, vaan siitä on hyötyä koko ihmiskunnalle. Perustulo tarjoaa nykyistä sosiaaliturvaa paremman ja inhimillisemmän tavan varmistaa jokaisen ihmisen perustoimeentulo.

8. KATSE TULEVAISUUTEEN

Tulevaisuuden mahdollisuuksiin ja uhkiin tulee varautua nyt. Ilmastonmuutos tuo mukanaan lukuisia haasteita tulevina vuosikymmeninä. Merenpinnan nousu on jo alkanut, mikä on otettava huomioon infrastruktuurin ja rakennusten kaavoituksessa. Ilmastonmuutoksesta johtuvat konfliktit ja levottomuudet tulevat lisääntymään ja sitä kautta kasvaviin pakolaisvirtoihin tulee varautua. Meidän tulee varautua myös epätodennäköisiin ja tuhoisiin riskeihin. Tällaisia ovat esimerkiksi tsunamit, asteroidi-iskut, pandemiat, voimakkaat magneettiset myrskyt sekä suuret tulivuorenpurkaukset.

Kun väestö kasvaa ja ilmasto muuttuu, koko maailman ruokkiminen tulee muuttumaan jatkuvasti haasteellisemmaksi. Kasvisruokavalioon siirtyminen on tärkein keino, mutta myös hyönteisruoka, jätevirtojen hyödyntäminen ja muut spekulatiiviset tekniset ratkaisut, kuten keinoliha, tulevat olemaan osa ratkaisua. Kunkin keinon käytännölliset ja eettiset ongelmat ja hyödyt on arvioitava erikseen. Yhteiskuntamme on riippuvainen teknologisista järjestelmistä. Teknologian luotettavuuteen on panostettava, ja elintärkeiden järjestelmien kohdalla on varauduttava siihen, että yhteiskunta toimii myös järjestelmien pettäessä.

Teknologian kehitys jatkuu. Sen myötä aiemmin mahdoton voi tulla mahdolliseksi, joten peruuttamattomia päätöksiä on vältettävä. Kehitys ei itsessään ole hyvä tai huono asia, mutta sitä tulee ohjata niin, että se tuottaa mahdollisimman paljon hyvinvointia ihmisille ja ympäristölle. Esimerkkejä näistä positiivista vaikutusmahdollisuuksista ovat köyhyyden ja nälänhädän torjuminen globaalisti ja hiilidioksidin puhdistaminen ilmakehästä. Teknologian kehityksen ohjaus on erityisen tärkeää sellaisten teknologioiden kohdalla, jotka mahdollistavat hyvin merkittäviä muutoksia. Tällaisia ovat esimerkiksi bio- tai nanoteknologian mahdollistama eliniän huomattava pidentyminen tai edistyneen tekoälyn kehittäminen. Nämäkin mahdollisuudet on otettava huomioon kauaskantoisia päätöksiä tehdessä.

Teknologian kehityksen suuntaa ja nopeutta on vaikea ennustaa. Kulloinkin edessä olevat ratkaisut on tehtävä harkiten ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon nojaten. Lainsäädäntö on muotoiltava niin, ettei se tarpeettomasti jarruta teknologisten innovaatioiden hyödyntämistä. Näyttävät maailma ja ihmiskunta sadan vuoden kuluttua miltä tahansa, niiden on ensin selviydyttävä seuraavat sata vuotta.

Tervetuloa Viitteen toimintakentälle.

Tämä päivitetty versio periaateohjelmasta hyväksyttiin kevätkokouksessa 23.4.2017